Avolava-autojen alkuperä
Avolava-autojen juuret ulottuvat autoilun alkuvuosiin 1900-luvun alussa. Jo 1890-luvun lopulla rakennettiin ensimmäisiä moottoroituja tavarankuljetusajoneuvoja – esimerkiksi vuonna 1896 saksalainen Daimler valmisti neljän hevosvoiman moottorilla varustetun lava-auton, joka painoi 1200 kg ja jaksoi kuljettaa 1500 kg kuorman. Varhaiset autot myytiin usein pelkkinä alustoina ilman koreja, ja maanviljelijät sekä pienyrittäjät alkoivat rakentaa niihin itse puusta tai teräksestä tehtyjä avolavoja raskaiden kuormien kuljettamiseksi. Tämä käytännön tarve synnytti konseptin ajoneuvosta, jossa on ohjaamon takana avoin tavarankuljetustila – eli avolava-autosta.
Varsinaiset tehdasvalmisteiset pick-up -autot alkoivat kehittyä Yhdysvalloissa 1910–1920-luvuilla. Esimerkiksi vuonna 1913 amerikkalainen Galion Allsteel Body Company ryhtyi asentamaan kuljetuslaatikoita muokattuihin Ford T -mallin alustoihin, ja Ford itsekin tarjosi pian raskaampaan käyttöön soveltuvaa Model TT -lava-autoversiota vuodesta 1917 alkaen. Myös muut valmistajat huomasivat kysynnän: Dodge esitteli 1920-luvun alussa oman pienen kuorma-autonsa puuohjaamolla ja -lavalla. Avolava-auton idea oli vakiintumassa – kyseessä oli henkilöauton ja kuorma-auton välimuoto, joka tarjosi sekä moottoroidun liikkumisen että hyötykäyttöön sopivan avolavan.
Ensimmäinen pickup-mallinen auto
Ensimmäisenä varsinaisena pickup-mallisena autona pidetään yleisesti Ford Model T Runabout with Pickup Body -mallia vuodelta 1925. Ford otti tuolloin suositun T-Fordinsa ja varusti sen tehtaalla valmiiksi teräksisellä puolikkaan tonnin kantavalla avolavalla, jossa oli säädettävä takalaita ja vahvistetut takajouset. Uutuus oli edullinen, vain 281 dollarin hintainen, ja siitä tulikin menestys: Ford valmisti noin 34 000 kappaletta T-mallin pickupia ensimmäisenä vuotena. Henry Ford käytti tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa termiä ”pickup” kuvatessaan lava-autoversiotaan.
Ford Model T -lava-auto oli rakenteeltaan yksinkertainen kaksipaikkainen avo-ohjaamolla varustettu auto, jonka takaosassa oli pieni metallinen lavatila. Se oli suunniteltu erityisesti maatalon tarpeisiin – kuljettamaan maitotonkat, työkalut ja sadon tuotteet tilalta markkinoille. Malli saavutti heti suosiota, ja ennen kuin T-malli korvattiin uudella A-mallilla vuonna 1928, Ford ehti myydä yli 135 000 kappaletta näitä ensimmäisen sukupolven avolava-autoja. Ensimmäinen pickup todisti, että auton monikäyttöisyys vetoaa ostajiin: samalla ajoneuvolla pystyi sekä liikkumaan henkilöauton tavoin että kuljettamaan hyötykuormaa kuorma-auton tavoin.
Avolavojen kehitys maailmalla vuosikymmenten saatossa
1920–1940-luvuilla avolava-autot vakiinnuttivat asemansa erityisesti Pohjois-Amerikassa. Yhdysvalloissa General Motors toi 1930-luvun alussa markkinoille kevyet Chevrolet- ja GMC-pickupit yksityisasiakkaille, ja Ford lanseerasi vuonna 1948 ensimmäisen F-sarjan lava-autonsa sodanjälkeiseen kysyntään. Toisen maailmansodan aikana siviilikäyttöön tarkoitettujen pick-upien tuotanto keskeytyi liittovaltion määräyksestä, kun autotehtaat rakensivat vain armeijan kuorma-autoja. Sodan jälkeen lava-autojen suosio jatkoi kasvuaan: 1950-luvulla amerikkalaiset alkoivat ostaa pick-upeja yhä enemmän myös henkilökohtaisiksi vapaa-ajan ajoneuvoiksi, eivät pelkästään työkaluksi. Tähän aikaan lava-autoihin alettiin lisätä mukavuusvarusteita, suljettuja ohjaamoja ja pehmeämpiä jousituksia, jotta ne palvelisivat paremmin myös perheiden ja yksityiskäyttäjien tarpeita.
1960-luvulla pick-upien kehitys otti uusia suuntia. Yhdysvalloissa säädettiin ns. “Chicken Tax” -tuontitulli vuonna 1963 kevyille hyötyajoneuvoille, mikä rajoitti ulkomaisten lava-autojen (kuten Volkswagenin pikkupakettiauton) tuontia Yhdysvaltoihin. Tämä rohkaisi kotimaisia valmistajia panostamaan entistä enemmän omiin malleihinsa. Samoihin aikoihin lava-autoihin tuotiin saataville pidempiä miehistöohjaamoja (neljä ovea ja takapenkki), jotta työryhmät mahtuisivat autoon – tosin nämä neljäoviset pickupit yleistyivät aluksi lähinnä yritys- ja laitoskäytössä. 1970-luvulla polttoainekriisi suuntasi huomiota myös taloudellisempiin dieselmoottorisiin pick-upeihin, ja esimerkiksi Japanissa valmistetut kompaktit avolavat (kuten Datsun Truck ja Toyota Hilux) saavuttivat suosiota eri puolilla maailmaa. 1980-luvulla yhdysvaltalaiset valmistajat toivat markkinoille omia kompakteja mallejaan – mm. Chevrolet S-10 ja Ford Ranger – vastatakseen japanilaisten haasteeseen. 1990-luvulle tultaessa nähtiin myös erikoistuneempia pickupeja: urheilullisia ja tehokkaita malleja kuten Chevrolet 454 SS ja ensimmäinen Ford F-150 SVT Lightning toivat suorituskykyä lava-autoluokkaan. Nykyään avolava-autot ovat vakiinnuttaneet paikkansa erityisesti Pohjois-Amerikan markkinoilla, jossa esimerkiksi Ford F-150 on ollut maan myydyin ajoneuvomalli jo vuosikymmenten ajan. Muualla maailmassa, kuten Euroopassa, pick-upit ovat pysyneet enemmän työ- ja erikoisajoneuvoina, mutta niidenkin suosio on tasaisesti kasvanut esimerkiksi kaksoiskäyttöisinä työ- ja perheautoina.
Avolava-autot saapuvat Suomeen – ensimmäiset mallit ja vastaanotto
Suomessa avolava-autot olivat pitkään harvinaisuuksia. Autokanta koostui pääosin henkilöautoista ja pakettiautoista, ja kevyet lava-autot nähtiin vielä 1900-luvun puoliväliin saakka enemmän erikoisuutena. Joitakin amerikkalaisia pickupeja saatettiin tuoda yksittäiskappaleina maahan 1950–60-luvuilla, mutta ne pysyivät marginaalisena kuriositeettina. Varsinainen avolava-autojen tulo Suomeen tapahtui vasta 1970-luvulla, kun kansainväliset valmistajat alkoivat tarjota kevyitä hyötyajoneuvoja globaalisti. Tähän aikaan Suomen ajoneuvoverotus suosi pakettiautoiksi rekisteröityjä ajoneuvoja, joten jos lava-autossa ei ollut takapenkkejä, sen saattoi rekisteröidä pakettiautoksi ja välttyä korkealta autoverolta. Tämä loikin pienen kysynnän ikkunan avolavoille.
1970-luvun puolivälissä Suomessa nähtiin jopa kotimainen kokeilu lava-autojen valmistuksessa. Wihuri-yhtymän Teijon tehtaalla suunniteltiin ja rakennettiin noin 100 kappaleen sarja Teijo-avolavapakettiautoja vuosina 1975–1976. Teijo käytti Volkswagenin tekniikkaa ja tarjosi yksinkertaisen, etuvetoisen lava-auton erityisesti hyötykäyttöön. Vastaanotto oli aluksi positiivinen, mutta Teijon taru jäi lyhyeksi: Japanilainen Toyota toi samaan aikaan Suomen markkinoille Hiace-pakettiauton avolavaversion, joka vei asiakkaiden huomion ja käytännössä lopetti Teijon kysynnän. Pian tämän jälkeen suomalaiset ostajat saivatkin tutustua erääseen legendaariseen lava-autoon, Toyota 1000 Pickupiin, joka tunnetaan Suomessa nimellä “Timangi”. Vuosina 1976–1977 Timangi tuotiin maahan verovapaana pikkupakettiautona, ja siitä tuli yllättäen suuri hitti: reilussa puolessatoista vuodessa Suomeen myytiin peräti 2 104 Toyota Timangia. Edullinen ja käytännöllinen pikku-avolava houkutteli ostajia niin paljon, että verottaja puuttui peliin – Timangin suosion myötä lakia muutettiin siten, että alle 185 cm lavapituuden avolava-autot menettivät verovapauden. Tämä osoittaa, että Suomeen saapuessaan avolava-autot herättivät sekä innostusta että säätelytarpeita. Vaikka aikanaan Timangin tarina päättyi veromuutoksiin, se ehti näyttää toteen, että myös suomalaisille lava-auto voi olla houkutteleva vaihtoehto oikeissa oloissa.
Avolava-autojen kehitys ja käyttö Suomessa
1970-luvun jälkeen avolava-autojen valikoima Suomessa alkoi hitaasti laajentua. 1980-luvulla markkinoille tuli useita japanilaisia ja eurooppalaisia malleja, jotka suunnattiin erityisesti ammattikäyttöön. Toyota Hilux vakiinnutti maineensa kestävänä työjuhtana suomalaisessa maataloudessa ja rakennustyömailla, samoin Nissan King Cab (myöhemmin Navara), Mazda B-sarja (Ford Courier), Mitsubishi L200 ja Isuzu TF/D-Max löysivät kukin oman kannattajakuntansa. Tyypillisesti näitä ajoneuvoja rekisteröitiin pakettiautoiksi kahdella istumapaikalla, mikä alensi merkittävästi käyttökustannuksia: ilman takaistuinta ne välttyivät henkilöautoille määrätyltä korkealta autoverolta ja käyttövoimaverolta. Näin lava-autoista tuli monelle yritykselle taloudellinen valinta esimerkiksi metsätalous- ja sähkölaitostöihin, missä tarvittiin maastokelpoista kulkupeliä ja kuormatilaa.
2000-luvulla avolava-autojen rooli Suomessa on säilynyt suhteellisen pienenä mutta vakaana erikoissegmenttinä. Niitä hankkivat yhä pääosin yritykset ja ammattilaiset (kuten rakennusliikkeet, huoltoyhtiöt ja maanviljelijät) hyötyajoneuvoiksi. Toisaalta lava-autoihin on tullut jatkuvasti lisää henkilöautomaisia mukavuuksia – parempia istuimia, turvallisuusvarusteita ja jopa edustusluokan viimeistelyä – mikä on alkanut houkutella myös harrastajia ja elämäntapa-autoilijoita. Nelivetoiset pick-upit ovat suosittuja esimerkiksi erästyksessä, hinaus- ja pelastusajoneuvoina sekä off-road-harrastajien keskuudessa. Suomessa niiden käyttöä rajoittavat kuitenkin korkeat polttoaineen hinnat sekä henkilöautomallia korkeampi verotus silloin, jos auto rekisteröidään useammalle kuin kahdelle hengelle. Tästä syystä lava-autot ovat meillä edelleen melko harvinainen näky kaupunkien katukuvassa verrattuna vaikkapa Yhdysvaltoihin – mutta oma vankka kannattajajoukkonsa niilläkin on. Ajan myötä myös Suomessa on alettu arvostaa avolava-auton monipuolisuutta: sama ajoneuvo voi työviikolla kuljettaa kuormaa ja viikonloppuna vetää vaikkapa veneen mökille.
Nykyiset avolavamallit Suomessa (2024–2025)
Tarjontaa täydentävät myös muut mallit: Mitsubishi L200 on perinteinen nimi segmentissä, vaikkakin sen edellinen sukupolvi poistui myynnistä Euroopassa pari vuotta sitten odotettaessa uutta mallia (jonka lanseeraus on tapahtunut mm. Aasiassa vuonna 2023). Nissan Navara puolestaan lopetettiin Euroopan markkinoilla noin vuonna 2021, joten täysin uusia Navaroita ei tällä hetkellä myydä Suomessa – tosin käytettynä niitä on tarjolla runsaasti aiemmilta vuosilta. Mielenkiintoinen uutuus on pick-upien sähköistyminen: markkinoille on rantautumassa ensimmäisiä täyssähköisiä avolavoja. Kiinalainen Maxus on tuonut Eurooppaan eT90-sähköpickupin, ja korealaisen SsangYongin seuraaja KGM on julkistanut tuovansa Suomeen uuden sähköisen Musso EV -avolavamallin vuonna 2025. Sähköpickupeja odottaa Suomessa pieni mutta utelias asiakaskunta, etenkin kunnissa ja yrityksissä jotka haluavat vähäpäästöisiä hyötyajoneuvoja. Myös täysikokoisia amerikkalaisia lava-autoja nähdään Suomen teillä, joskin virallisen maahantuonnin puuttuessa niiden määrä on hyvin rajallinen – esimerkiksi Ford F-150- ja RAM 1500 -malleja tuodaan maahan yksittäisinä kappaleina erikoisharrastajien toimesta. Kokonaisuutena Suomen pick-up-valikoima kattaa kuitenkin kaikki keskeiset kansainväliset nimet, ja asiakkaat voivat valita tarpeensa mukaan perinteisen polttomoottorisen tai pian jopa sähköisen avolava-auton.
Avolava-autojen markkinaosuudet Suomessa
Suomen avolava-autojen myyntimäärät ovat verrattain pieniä, mutta segmentissä on selviä suosikkimalleja. Viimeisimpien tilastojen mukaan Ford on pitänyt hallussaan kärkisijaa: esimerkiksi vuonna 2022 Ford Rangeria rekisteröitiin Suomessa 248 kappaletta, mikä teki siitä selvästi suosituimman pick-upin. Seuraavina tulivat Isuzu D-Max (81 kpl) ja Mitsubishi L200 (70 kpl) samana vuonna. Toyotan Hiluxin kohdalla tilastoja on tulkittava varoen, sillä osa Hilux-malleista rekisteröidään meillä erikoisjärjestelyllä kevyeksi kuorma-autoksi (ns. TruckMasters OX -muunnos) verotussyistä. Vuonna 2021 kyseinen Hilux-pohjainen OX-malli kasvatti suosiotaan huomattavasti, mikä kertoo Hiluxin vahvasta kysynnästä taustalla. Myös yhdysvaltalaiset RAM 1500 -sarjan pick-upit ovat ilmaantuneet Suomen tilastoihin pienellä mutta huomiota herättävällä volyymilla – ne kirivät Hilux-muunnoksen rinnalle rekisteröinneissä tuona vuonna.
Kaiken kaikkiaan avolava-autojen markkina Suomessa on kapea erikoissegmentti, jossa muutamat merkit dominoivat. Ford ja Toyota (Hilux mukaan lukien) kattavat valtaosan uusien lava-autojen myynnistä, ja Ford on useana vuotena peräkkäin ollut segmentin ykkönen niin Euroopassa kuin kotimaassammekin. Muut merkit, kuten Isuzu, Mitsubishi ja Volkswagen, täydentävät markkinoita omilla malleillaan ja kilpailevat lähinnä yritysasiakkaista. Vaikka vuositasolla Suomessa rekisteröidään vain muutamia satoja uusia avolava-autoja, on niille vakiintunut uskollinen asiakaskunta. Suomessa pick-upin ostaja arvostaa yleensä ajoneuvon käytännöllisyyttä, neliveto-ominaisuuksia ja veto- ja kuormauskykyä – ominaisuuksia, joilla lava-autot erottautuvat perinteisistä paketti- ja maastoautoista.
Suosituimmat avolava-mallit Suomessa
Suomen pick-up-markkinoilla korostuu vain muutaman automallin suosio. Seuraavassa on listattu tunnetuimpia ja suosituimpia avolava-autoja suomalaisesta näkökulmasta:
- Ford Ranger – Euroopan ja myös Suomen myydyimpiä avolavoja, jo kahdeksan vuoden ajan segmentin kärjessä Euroopassa. Tarjolla useissa varustetasoissa työmalleista ylellisiin erikoisversioihin.
- Toyota Hilux – Maailmanlaajuisesti legendaarinen kestävyydestään. Suomessa Hilux on suosittu erityisesti työkäytössä; siitä on myös tehty TruckMasters OX -erikoisversio raskaammaksi ajoneuvoksi verohyötyjen saamiseksi.
- Isuzu D-Max – Japanilainen nelivetopickup, joka on vakiinnuttanut asemansa luotettavana työautona. Kuuluu Suomen rekisteröintitilastojen kärkikolmikkoon viime vuosina.
- Mitsubishi L200 – Pitkän linjan avolavamalli, tunnettu mm. jatketulla ohjaamolla varustetusta Club Cab -versiosta. Viimeisin sukupolvi on poistunut myynnistä EU-markkinoilla, mutta uutta mallia odotetaan lähivuosina.
- Volkswagen Amarok – Saksalaisvalmistajan pick-up, joka palasi tauon jälkeen markkinoille uudistuneena vuonna 2023. Uusi Amarok pohjautuu Rangerin tekniikkaan, yhdistäen VW:n designin ja Fordin avolavaosaamisen yhteen pakettiin.
